Minusta

Olen Saara, kolmekymppinen intohimoinen koiraharrastaja ja asumme tällä hetkellä mieheni ja koirien kanssa aivan Kuopion kupeessa, Siilinjärven Vuorelassa. Kokemusta koirista alkoi kertyä jo ekaluokalla ollessani; ensimmäinen koiramme oli suomenlapinkoira Joiku. Ihka oman ensimmäisen koirani sain 13-vuotiaana. Peppi oli suuri rakkauteni, aina niin leikkisä ja eloisa kääpiövillakoira. Pepin kanssa tutustuin agilityyn ja tykkäsimme käydä treenailemassa omaksi iloksi läheisellä ulkokentällä. Peppi muutti kanssani lukioon pois kotoa ja vietimme monia mukavia hetkiä yhdessä. Hän oli minun tuki ja turvani. Sittemmin Pepin tuli aika lähteä sateenkaarisillan toiselle puolelle ja elämääni jäi muutamien vuosien koiraton aukko.

Mitteleiden vuoro tuli vuonna 2014. Innostuksen valkoisiin mitteleihin saimme oikeastaan japaninpystykorvan kautta ja yksi veteraani meillä kerkesi eläkepäiviäänkin vietellä tässä välissä. Mitteli on aivan valloittava ja joskus myös hermoja kiristävä rotu, mutta osaa myös sulattaa sydämet suloisuudellaan sekä hassutuksillaan. Rodussa pidän varsinkin sen kompaktista koosta, kauniista ulkonäöstä ja siitä, että ne sopivat useisiin eri harrastuslajeihin. Mittelit ovat aivan hupsuja ja jokainen niin oma persoonansa, että niiden toilailuille saa nauraa usein. Rotu on myös hyvin koulutettavissa ja ne yleensä haluavat olla mieliksi omistajalleen. Rotu on myös yleisesti ottaen melko terve ja mitteliä pystyy huoletta pitämään irti metsälenkeilläkin, taitaa todella harvassa olla ne yksilöt, jotka lähtevät riistan hajujen perään. Vaikka mittelit ovat helposti koulutettavissa, se ei tarkoita, etteikö niitä tarvitsisi kouluttaa. Yleisimmät haasteet liittyvät hihnaulkoiluun ja vahtivietin myötä haukkuherkkyyteen, myös rauhoittumista saattaa joutua harjoittelemaan enemmän.

Tällä hetkellä laumaan kuuluu 2 mitteliä sekä shetlanninlammaskoira ja neljä sijoituskoiraa, jotka asuvat muualla. Kasvattamiseen sain kipinän jo nuoruudessani, mutta nyt vanhemmiten ja viisastuen olen vasta ottanut asioista kunnolla selvää ja kävin Kasvattajan peruskurssin keväällä 2018. Sitä ennen olen saanut olla mukana jalostuksen parissa urosteni kautta. Kiitos teille, jotka olette ottaneet minut mukaan myös pentuarkeen. Oma kennelnimi tippui postilaatikkoon elokuussa 2018. 

Koiraharrastusten ja kilpailujen pariin sukelsin Messin kanssa. Ensin näyttelymaailmaan ja sitten rally-tokon pariin. Molemmat lajit veivät kyllä mennessään. Messin kanssa huomasin, miten oppivaisia mittelit todella ovat. Ei tarvinnut montaakaan toistoa, kun asiat alkoi loksahdella pienessä mittelin päässä. Saavutimme RTK2 vain puolen vuoden itsenäisellä treenaamisella ja nykyään Messilläkin on jo korkein koulutustunnus RTK4 mestariluokasta. Aina tie ei ole ollut helppo, mutta onnistumiset kruunaavat tämän lajin ja motivaatio kasvaa niiden myötä. En tiedä, saanko koskaan Messistä rallytokovaliota, mutta onneksi laji sopii myös vanhemmalle koiralle, joten voimme palata lajin pariin mahdollisesti vielä myöhemminkin uudella innolla.

Suunnittelen yhdistelmiäni pitkään ja hartaasti. Pyörittelen paljon vaihtoehtoja päässäni ja pyrin löytämään toisilleen mahdollisimman hyvin sopivat parit. Jalostusvalinnoissani pyrin hyviin harrastusominaisuuksiin, kauniiseen ulkomuotoon, rodunomaiseen luonteeseen sekä terveyteen. Pyrin käyttämään yhdistelmissäni luustokuvattuja (lonkkien ja kyynärien osalta) sekä silmä- ja polvitarkastettuja koiria. Olen Suomen Mittelspitz ry:n jäsen ja rally-tokovastaava ja noudatan yhdistyksen jalostussuosituksia. Kuulun luonnollisesti myös Kennelliittoon ja olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. Vapaa-aikani kuuluu pitkälti koirien parissa, joko omieni kanssa harrastaen ja kisaten, tai muita valmentaen.

sekä Facebookista: Avaliinan

Yhteydenottolomake